Paikkakortit, pöytänumerot ja pikkuiset ankkurit

Sain myös edellisenä viikonloppuna valmiiksi kaikki 58 paikkakorttia sekä pöytänumerot miehen ison taittoavun ansiosta. Homma kävi yllättävän kivuttomasti ja aikaa jäi onneksi muuhunkin askartelutalkoiden lisäksi. Alan ihan selvästi olla jo konkari näissä hommissa! :D Vaiheessa on vielä menu-ohjelmapaperit ja ohjepaperit kehyksiin photoboothia sekä kirjeiden kirjoittamista varten, jotka haluaisin pois päiväjärjestyksestä ennen lomani alkua, mutta mahdollisten viime hetken muutosten takia taidamme jättää niiden tulostamisen kuitenkin lähemmäs hääviikkoa...

Alunperin pidin muuten pöytänumeroita ja -karttaa ihan turhana hömpötyksenä, koska mielestäni vieraita ja pöytiä ei tule kuitenkaan niin montaa, että jokainen löytää varmasti pienen kiertelyn jälkeen oman paikkansa. Mies oli kuitenkin sitä mieltä, että nämä tarvitaan, joten myönnyin ja viime hetken ostoksena hankin valkoiset kehykset, johon mies tulostaa pöytäkartan A3-kokoisena sekä shoppasin vielä tälle pidikkeeksi Clas Ohlsonilta kolmijalkaisen maalaustelineen.

linkki

Mielestäni jalusta on vähän kömpelö ja ruma ratkaisu, mutta en keksinyt tällä aikataululla parempaakaan vaihtoehtoa, koska mitään sopivaa pöytää ei taida olla sopivassa kohtaa juhlatilassa eikä seinillekään saa kiinnittää mitään ylimääräistä. Suurin ongelma on kuitenkin se, että tuo pidikeosa kippaa helposti taaksepäin takana olevaa jalkaa vasten, vaikka koetin kuinka kiristää sitä tiukalle varressa olevasta ruuvista. Tai sitten olen kasannut hökötyksen jotenkin väärin. Täytyy varmaan tukea pidikeosa vaikka seinää vasten, jotta se ei pääse vahingossakaan heilauttamaan taulua alas kesken kaiken! Luotan myös siihen, että tuskinpa tuohon viritelmään tulee kukaan edes kiinnittämään sen kummempaa huomiota.

Sellainen häähulluus ehti muuten myös iskeä, että kun mallailin mitoiltaan sopivan kokoista menu-ohjelmapaperia pidikkeeseensä niin huomasin, että nuo pöytänumerot olivat tyhmän näköisesti eri mittaiset, jos niiden olisi tarkoitus tönöttää vierekkäin pöydällä. Eipä siinä sitten muu auttanut kuin ottaa pihdit kauniiseen käteen ja napsia pöytänumeropidikkeiden vaijerista ehdottoman kriittiset 1 cm pituutta pois! Tällä puristusvoimalla meni ikä ja terveys sekä nahat sormenpäistä, mutta nyt nuo mätsäävät paremmin keskenään, mikä on tottakai tärkeintä. Ja eipähän numerot myöskään kaatuile kumoon niin helposti ilmavirran mukana, kun niistä on saatu sitä korkeutta hieman pois. On tämä kuulkaas hullua touhua, never again! :D

Kerrankin ei muuten tarvinnut mennä merta edemmäs kalaan, sillä bongasin pihalta roskia viedessäni pöytäkukkien pikkuankkureiksi tuollaisia sopivan kokoisia, rosoisia valkoisia kiviä, joissa rautalanka pysyi paikoillaan loistavasti. Eikä muuten maksanut yhtikäs mitään! <3 Floristin mielestä noita ankkurikiviä tuskin tarvitaan, mutta kuten arvata saattaa, haluan pelata tässäkin varman päälle. ;) Lisäksi nuo kivet tulevat hukkumaan täydellisesti samannäköisen lasimurskan sekaan, joten uskoni onnistuneista pöytäasetelmista alkaa pikkuhiljaa vahvistua.